Huh, onneksi huomenna on koulupäivä! On ihan kamalaa asua jonkun muun katon alla, kun ei meinaa millään ilveellä keksiä mitään tekemistä! Olin eilen koko päivän "kotona" ja iltaan mennessä olo oli kuin myrkyn nielleellä... Tän kaiken muun stressin ja pahan mielen lisäks ei parane kyllä paljoa enää muuten mieltään pahoittaa ja nyhvätä vaan sisätiloissa yksinään!
Tänään onneksi Marko tuli töiden jälkeen pelastamaan ja lähdettiin käymään Espoon keskustan tokmannissa ja sen jälkeen ruokakaupassa. Matkan päätteeksi Marko tuli vielä tänne vanhempieni luokse tekemään ruokaa!
Päivällä mutustelin avocado-tomaattileivät, herbamarella ja valkosipulirouheella maustettuna! Nam!
Hah! Marko se ei tykkää kyllä kamerasta ei sitten ollenkaan! Onpahan nyt kerrankin todiste kuitenkin Markon olemassaolosta! :D
Kuvanlaatu näissä kuvissa on kyllä vaan niiiiiiin järkyttävä! Hyh! Täytyy vissiin pyytää siskolta järkkäri takaisin. (Joka on n. vuoden verran ollut siellä suunnalla lainassa... :D) Ei tartteisi sitten joka kerta hävetä laittaa kuvia tänne blogin puolelle, kun kuvat olisi edes jollain tasolla laadukkaita. Niin laadukkaita kun nyt mun mahtavilla kuvaustaidoilla niistä saa... Mutta harjotushan tekee mestarin!
Ruuaksi Markon kanssa tehtiin kanasalaattia, johon tulee:
- 1 iso keräsalaatti
- 170g paitettua pekonia
- 600g miedosti suolattuja kanafileitä
- 1 iso pussillinen/2 pientä pussillista maissia
- 1 purkki kidneypapuja
- pussillinen haluamaasi pastaa
- haluamasi salaattikastike (meillä yleensä joko
saarioisten kevyt ranskalainen- tai
makea kastike!)
Tuohonhan on sitten erittäin helppo säveltää sekaan oikeastaan melkein mitä vaan itse haluaa! :) Välillä ollaan Markon kanssa esim. jätetty pasta kokonaan pois ja laitettu keitettyä kananmunaa lautaselle salaatin kylkiäiseksi. Joka tietysti olisi vähän terveellisempi vaihtoehto kuin pussillinen pastaa! ;D Mutta tällä kertaa mentiin nyt tällä!
Koirat lenkitetty, masu täynnä ja kellokin näyttää jo illan puoliskoa... Näin se vaan tääkin päivä taas vierähti! Huomenna mulla on siis koulupäivä, niin ajatuksetkin vihdoin pyörii varmaan hetken aikaa jossain muualla kun asunnottomuudessa (jos se "pikkuseikka" nyt ikinä hetkeksikään mielestä oikeasti poistuisi). Kyllä sitä melkein joka kerta hyppää kattoon, kun kuulee, että puhelimeen saapuu joko tekstiviesti tai sähköposti... Ehkä se jonain päivänä olisi se asuntotarjous!
Uutta päivää siis odotellessa! Huomisiin! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti